Ihmisellä on perustavanlaatuinen tarve kokea kuuluvansa joukkoon ja olla tarpeellinen, merkityksellinen jäsen ryhmässä. Haluamme tuntea yhteyttä muihin ihmisiin, tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenämme, omien kokemuksiemme kanssa.
Yhteydentunne luo turvaa ja rauhoittaa kehoa. Stressihormoni kortisolin pitoisuus laskee, jonka seurauksena muun muassa verenpaine ja syke laskevat, kivut ja lihasjännitys vähentyvät sekä mieliala kohoaa.
Oman kehon rauhoittaminen opitaan vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Elämämme ensitaipaleella opettajanamme toimivat meistä huolehtivat läheiset. Vauva esimerkiksi oppii reagoimaan äidin kehollisiin reaktioihin. Vauvan itkuun vastaava äiti rauhoittaa vauvaa sylissä keinutellen auttaen vauvan kehoa rentoutumaan. Jos vauva tai lapsi jää toistuvasti ilman rauhoittelua kehollisissa tunnetiloissaan, saattaa siitä seurata ongelmia, kun lapsi ei opi rauhoittamaan kehoaan.
Se, että ihminen oppii siihen, ettei hänen hätäänsä vastata, sitä ei nähdä tai huomioida, voi aiheuttaa turvattomuuden kokemuksen. Saattaa nousta esiin pelkoa siitä, miten minut kohdataan? Sivuutetaanko minun kokemukseni? Saanko olla oma itseni, ajatuksineni ja omine kokemuksineni? Ylipäänsä huomaako kukaan minun hätääni?
Kyky opetella kehon rauhoittamista ei onneksi pääty lapsuuteen. Voimme harjoitella sitä myös aikuisena. Olen vahvasti sitä mieltä, että myös aikuisena tarvitsemme vuorovaikutusta ja toisia ihmisiä auttamaan meitä tässä tehtävässä. Jos kukaan ei ole koskaan näyttänyt meille esimerkkiä siitä, miten kehoa voi rauhoittaa pelon, ahdistuksen tai hädän hetkellä, miten voisimme tietää, miten se tapahtuu?
Tarvitsemme siis turvallisen läheisen ihmisen, jolle uskallamme jakaa hädän kokemustamme. Tärkeää onkin, miten hätämme otetaan vastaan. Pystyykö läheinen olemaan vierellämme hädässä, ilman kiirettä ratkaista tilannetta. Onko mahdollista vain pysähtyä hetkeen, kuulostella mitä kehossa tapahtuu?
Jos haluat auttaa läheistäsi kehon rauhoittamisessa, voit koittaa esimerkiksi tätä: Istukaa selät vastakkain ja pyydä läheistäsi tuntemaan sinun rauhallista hengitystäsi keholla. Ei tarvitse yrittää sovittaa hengitystä yhteen, vaan tarkoitus on havainnoida ja huomioida rauhallisen ihmisen hengitystä selkää vasten.
Konkreettisesti läheinen ihminen voi yhdellä halauksella tai käden puristuksella antaa sysäyksen sille, että uskallammekin pysäyttää pakojuoksun. Aina ei tarvita sanoja, keho jatkaa siitä, mihin sanat loppuvat.
Turva ja turvattomuus kehossa
Turvallisuuden ja turvattomuuden tunne voidaan tuntea kehossa hyvin yksilöllisin tavoin. Seuraavana on muutama esimerkki siitä, millaisena turvallinen ja rauhallinen ja puolestaan turvaton ja rauhaton keho yleensä kuvataan.
Turva
- Hengitys syvenee ja rauhoittuu
- Syke laskee
- Verenpaine laskee
- Lihakset rentoutuvat
- Lämmön tunne kehossa
- Miellyttävä painontunne kehossa tai kehon kokeminen kevyenä
- Hyvä keskittymiskyky
- Mielialan kohoaminen
Turvattomuus
- Syke kohoaa ”sydän tykyttää”
- Sydän tuntemukset, muljatelut, kipu ja kireys rintakehällä
- Verenpaine nousee
- Lihakset jännittyvät, erityisesti niskahartiaseutu, kädet voivat puristua nyrkkiin, hampaiden pureminen yhteen
- Kehon ääreisosat tuntuvat kylmiltä (sormet, varpaat)
- Vapina ja tärinä
- Vaikeus keskittyä
- Fyysinen levottomuus, liikkumisen tarve
- Pelko, hätä, levottomuus, ahdistuneisuus
Pohdittavaksi
Mitä sinä huomaat kehossasi tapahtuvan, kun olet ympäröitynä rakastavilla ihmisillä?
Entä miten koet kehossasi/kehoasi, kun olet seurassa, jossa jännität muiden hyväksyntää, koet ettet ole riittävä tai toimi muiden odottamalla tavalla?
Kehon Äärellä 