Kehollinen työskentely, jolla pyritään kehotuntemusten havainnointiin, tiedostamiseen ja ymmärtämiseen on viime vuosina alkanut olla yhä enemmän esillä kokonaivaltaisen hyvinvoinnin tukemisessa niin liikunnan ja terveyden alalla työskentelevien keskusteluissa kuin mediassakin. Monet ovat jo tutustuneet joogaan, meditaatioon tai erilaisiin itämaisiin lajeihin, joissa kehon ja mielen harmonia on merkittävässä asemassa.
Kehotietoisuutta lisääviä harjoitusmuotoja ovat muun muassa:
- liikunta monissa eri muodoissaan
- jooga
- kehoterapiat (esim. Basic Body Awareness -terapia, Norjalainen psykomotorinen -terapia, Rosen terapia)
- meditaatio
- mindfulness
- tanssi
Erilaisia kehotietoisuuden lisäämiseen tähtääviä menetelmiä on alettu noteerata myös länsimaissa. Työelämän hektisyyden, tietotulvan ja kiireisen elämäntyylin rinnalle etsitään nyt kehon ja mielen tasapainoa tukevia keinoja. Vihdoinkin suorituskeskeinen elämäntyyli on alkanut saada osakseen kriittistä pohdintaa! Väitän, että toimisimme arjessamme tehokkaammin ja olisimme tyytyväisempiä elämäämme jos osaisimme ja meillä olisi mahdollisuus pysähtyä hetkiin arjessamme juoksematta koko ajan pää kolmantena jalkana kohti tavoitteita ja päämääriä, jotka olemme tiukasti sitoneet itsellemme.
Kehollisen työskentelyn positiivisia vaikutuksia
Turva
Kehotietoisuusharjoituksia tehneet usein kokevat harjoitteiden aiheuttavan kokemuksen siitä, että omassa kehossaan voi kokea olevansa turvassa. Keholliset tuntemukset tapahtuvat aina tässä hetkessä, joten tietoinen läsnäolo kehossa konkretisoikin palaamista turvaan tähän hetkeen optimaalisen vireystilan alueelle (Gyllensten ym. 2010). Optimaalisesta vireystilasta olen kirjoittanut tässä postauksessa.
Kontakti- ja kontrolli
Kehotietoisuus voi myös vahvistaa kokemusta kontaktin ja kontrollin saamisesta kehoon ja siitä, että kehollisiin tuntemuksiin voi vaikuttaa. Esimerkiksi tietoisuus omassa kehossa olevasta jännityksestä avaa mahdollisuuden siihen, että jännitykseen voi vaikuttaa ennen kuin jännitys voimistuu kivuksi (Gyllensten ym. 2010). Kontaktin saaminen kehon rajapintoihin ja distaalisiin osiin (sormet, varpaat) voikin vahvistaa omaa kehonkuvaa.
Esimerkiksi keskittymisen ja havainnoin siirtäminen vuorotellen kehollisiin tuntemuksiin ja ulkoisiin aistiärsykkeisiin (kuten ääniin), saattaa auttaa havaitsemaan, että kehoreaktioita voi itse säädellä ja niihin voi vaikuttaa. Ei tarvitsekaan olla täysin kehossa tapahtuvien reaktioiden vietävänä vaan voi itse vaikuttaa niihin. Hengitysharjoitukset, joissa keskitytään hengityksen havainnoimiseen ja kehoon juurtumiseen voivat myös vahvistaa kontaktin saamista omaan kehoon (Meekums 2002).
Rauhoittuminen
Parasympaattisen hermoston aktivoitumisen vuoksi harjoitusten aiheuttama kokonaisvaltainen rauhoittuminen voi tuntua kehossa esimerkiksi hengitystaajuuden tasoittumisena, sykkeen laskemisena, lihasten rentoutumisena ja lämpönä.
Empatia
Omien kehotuntemusten tiedostaminen ja ymmärtäminen saattavat vähentää armottomuuden kokemusta itseä kohtaan. Vasta kun keholliset tuntemukset uskaltaa tiedostaa ja tuntea, on mahdollista alkaa hyväksyä epämiellyttäviäkin tuntemuksia. Vaikeat tunteet, kuten ahdistus, häpeä ja suru on usein helpompi piilottaa kehoon kuin myöntää niiden olemassaolo. Piilotetut tunteet alkavat kuitenkin aiheuttaa kärsimystä kehossa erinäisin tavoin, esimerkiksi kroonisena kipuna ja uupumuksena.
Kun on uskaltanut kohdata omassa kehossaan vaikeitakin tunteita, myös ymmärrys muiden kokemuksia kohtaan voi lisääntyä. Ihminen oppii ymmärtämään toisen ihmisen henkistä kipua myös peilaamalla sitä omiin kokemuksiinsa. Jos on aina väistänyt omia kipeitä kokemuksiaan niin luultavasti väistää myös toisen ihmisten kipua, mikä saattaa johtaa etäisiin ihmissuhteisiin.
Ymmärrys
Omien tunteiden ja tarpeiden tiedostaminen kehon ja liikkeen avulla on kehollisen työskentelyn lähtökohta. Tavoitteena on, että kehollisen työskentelyn avulla voisi oivaltaa kokemusten merkityksiä sekä sanoittaa ja ilmaista kokemusten aiheuttamia tunteita (Hindi 2012). Omien tunteiden ja tarpeiden ymmärtäminen vahvistavatkin identiteettiä ja kokemusta itsestä.
Kehollisen kokemuksen tuominen näkyväksi itselle saattaa luoda uudenlaisia merkityksiä ja mahdollisuuksia oivaltaa erilaisia tapoja käsitellä vaikeitakin tunteita. Kehollisella työskentelyllä pureudutaan siis ongelmien syihin, ei ainoastaan oireisiin, jolloin itsen, omien tunteiden ja oman käyttäytymisen syvempi ymmärtäminen sekä itsesäätelytaitojen kehittyminen tukevat hyvinvointia haastavissa elämäntilanteissa.
Lähteet:
Gyllensten, A.L., Skär, L., Miller, M. and Gard, G., 2010. Embodied identity—A deeper understanding of body awareness. Physiotherapy theory and practice, 26 (7), 439-446.
Hindi, F. S. 2012. How attention to interoception can inform in Dance/Movement therapy. American Journal of Dance Therapy 34, 129-140. DOI 10.1007/s10465-012-9136-8
Meekums, B. 2002. Dance Movement Therapy: A Creative Psychotherapeutic Approach. London: SAGE.
Kuva: Zac Durant Unsplash
Kehon Äärellä 